CNC-tekniikka sai alkunsa ilmailuteollisuuden tarpeista. 1940-luvun lopulla amerikkalainen helikopteriyhtiö ehdotti konseptia.
Alkuperäisen idean CNC-työstökoneista kehitti vuonna 1952 MIT, joka valmisti kolmiakselisen CNC-jyrsinkoneen. 1950-luvun puoliväliin mennessä tämän tyyppisiä CNC-jyrsimiä käytettiin lentokoneiden osien työstämiseen. 1960-luvulla CNC-järjestelmät ja ohjelmointi kypsyivät ja kehittyivät, ja CNC-työstökoneita käytettiin useilla teollisuuden aloilla, mutta ilmailuteollisuus säilyi suurimmana käyttäjänä. Jotkut suuret ilmailutehtaat varustettiin sadoilla CNC-työstökoneilla, pääasiassa leikkauskoneilla. CNC-koneistettuja osia ovat kiinteät paneelit, palkit, kuoret, laipiot, potkurit ja muottipesät lentokoneiden moottoreiden koteloille, akseleille, levyille ja teriille sekä erityiset ontelopinnat nestemäisten rakettimoottorien polttokammioihin. CNC-työstökoneiden varhaisessa kehityksessä keskityttiin jatkuvaan liikeradan hallintaan.
Jatkuva liikeradan ohjaus, joka tunnetaan myös ääriviivaohjauksena, edellyttää, että työkalu liikkuu suhteessa työkappaleeseen ennalta määrättyä liikerataa pitkin. Myöhemmin piste{1}}pisteeseen{2}}ohjattujen CNC-työstökoneiden kehitystä edistettiin voimakkaasti. Piste{4}}pisteeseen-ohjaus tarkoittaa työkalun liikettä pisteestä toiseen, kunhan se voi saavuttaa kohteen tarkasti liikereitistä riippumatta.
